rypyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rypyttäminen (38)
- teonnimi verbistä rypyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rypyttäminen | rypyttämiset |
| genetiivi | rypyttämisen | rypyttämisten rypyttämisien |
| partitiivi | rypyttämistä | rypyttämisiä |
| akkusatiivi | rypyttäminen; rypyttämisen |
rypyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rypyttämisessä | rypyttämisissä |
| elatiivi | rypyttämisestä | rypyttämisistä |
| illatiivi | rypyttämiseen | rypyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rypyttämisellä | rypyttämisillä |
| ablatiivi | rypyttämiseltä | rypyttämisiltä |
| allatiivi | rypyttämiselle | rypyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rypyttämisenä (rypyttämisnä) |
rypyttämisinä |
| translatiivi | rypyttämiseksi | rypyttämisiksi |
| abessiivi | rypyttämisettä | rypyttämisittä |
| instruktiivi | – | rypyttämisin |
| komitatiivi | – | rypyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rypyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rypyttämis- | |