ryntääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ryntääminen (38)
- teonnimi verbistä rynnätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ryntääminen | ryntäämiset |
| genetiivi | ryntäämisen | ryntäämisten ryntäämisien |
| partitiivi | ryntäämistä | ryntäämisiä |
| akkusatiivi | ryntääminen; ryntäämisen |
ryntäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ryntäämisessä | ryntäämisissä |
| elatiivi | ryntäämisestä | ryntäämisistä |
| illatiivi | ryntäämiseen | ryntäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ryntäämisellä | ryntäämisillä |
| ablatiivi | ryntäämiseltä | ryntäämisiltä |
| allatiivi | ryntäämiselle | ryntäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ryntäämisenä (ryntäämisnä) |
ryntäämisinä |
| translatiivi | ryntäämiseksi | ryntäämisiksi |
| abessiivi | ryntäämisettä | ryntäämisittä |
| instruktiivi | – | ryntäämisin |
| komitatiivi | – | ryntäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ryntäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ryntäämis- | |