ruudutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruudutus (39)

  1. ruuduttaminen; sen tulos
    Kankaan pohjaväri on punaruskea, ruudutus valkoista ja tummansinistä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈruːdut̪us/
  • tavutus: ruu‧du‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruudutus ruudutukset
genetiivi ruudutuksen ruudutusten
ruudutuksien
partitiivi ruudutusta ruudutuksia
akkusatiivi ruudutus;
ruudutuksen
ruudutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ruudutuksessa ruudutuksissa
elatiivi ruudutuksesta ruudutuksista
illatiivi ruudutukseen ruudutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruudutuksella ruudutuksilla
ablatiivi ruudutukselta ruudutuksilta
allatiivi ruudutukselle ruudutuksille
muut sijamuodot
essiivi ruudutuksena ruudutuksina
translatiivi ruudutukseksi ruudutuksiksi
abessiivi ruudutuksetta ruudutuksitta
instruktiivi ruudutuksin
komitatiivi ruudutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruudutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ruudutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä ruuduttaa (ruudut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]