ruttaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ruttaaminen (38)
- teonnimi verbistä rutata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruttaaminen | ruttaamiset |
| genetiivi | ruttaamisen | ruttaamisten ruttaamisien |
| partitiivi | ruttaamista | ruttaamisia |
| akkusatiivi | ruttaaminen; ruttaamisen |
ruttaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruttaamisessa | ruttaamisissa |
| elatiivi | ruttaamisesta | ruttaamisista |
| illatiivi | ruttaamiseen | ruttaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruttaamisella | ruttaamisilla |
| ablatiivi | ruttaamiselta | ruttaamisilta |
| allatiivi | ruttaamiselle | ruttaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruttaamisena (ruttaamisna) |
ruttaamisina |
| translatiivi | ruttaamiseksi | ruttaamisiksi |
| abessiivi | ruttaamisetta | ruttaamisitta |
| instruktiivi | – | ruttaamisin |
| komitatiivi | – | ruttaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruttaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruttaamis- | |