rutisija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rutisija (12)
- joku tai jokin, joka rutisee
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rutisija | rutisijat |
| genetiivi | rutisijan | rutisijoiden rutisijoitten (rutisijain) |
| partitiivi | rutisijaa | rutisijoita |
| akkusatiivi | rutisija; rutisijan |
rutisijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rutisijassa | rutisijoissa |
| elatiivi | rutisijasta | rutisijoista |
| illatiivi | rutisijaan | rutisijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rutisijalla | rutisijoilla |
| ablatiivi | rutisijalta | rutisijoilta |
| allatiivi | rutisijalle | rutisijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rutisijana | rutisijoina |
| translatiivi | rutisijaksi | rutisijoiksi |
| abessiivi | rutisijatta | rutisijoitta |
| instruktiivi | – | rutisijoin |
| komitatiivi | – | rutisijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rutisija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |