russakka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- ihmisasumuksissa loisiva pienikokoinen torakkalaji (Blattella germanica)
- Aikuisena 8 -13 mm pitkä, väritykseltään kelanruskea hyönteinen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrusːɑkːɑ/
- tavutus: rus‧sak‧ka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | russakka | russakat |
| genetiivi | russakan | russakoiden russakoitten russakkojen (russakkain) |
| partitiivi | russakkaa | russakoita russakkoja |
| akkusatiivi | russakka; russakan |
russakat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | russakassa | russakoissa |
| elatiivi | russakasta | russakoista |
| illatiivi | russakkaan | russakkoihin russakoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | russakalla | russakoilla |
| ablatiivi | russakalta | russakoilta |
| allatiivi | russakalle | russakoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | russakkana | russakkoina russakoina |
| translatiivi | russakaksi | russakoiksi |
| abessiivi | russakatta | russakoitta |
| instruktiivi | – | russakoin |
| komitatiivi | – | russakoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | russaka- | |
| vahva vartalo | russakka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
laina venäjän kielestä (vrt. прусак (prusák)), jossa sana on tarkoittanut alkuaan ’preussilaista’[1]
Käännökset[muokkaa]
1. russakka
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kirsti Aapala: Kieli-ikkuna: Kirppuja, luteita, täitä. Helsingin Sanomat, 23.3.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.9.2017