ruokko
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (vanhahtava) ruokittavana oleminen
- Ruokolle sijoittamisesta on syksyllä 1940 annettu ohje, että ruokolle sijoittamattomat siirtolehmät tulee sijoittaa kiireellisesti aikaisemmin annettujen ohjeiden mukaisesti kansanhuoltolautakuntien osoittamille tiloille.
- (vanhahtava) lapselle maksettava elatusapu, lapsenruokko
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈruo̯kːo/
- tavutus: ruok‧ko
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruokko | ruokot |
| genetiivi | ruokon | ruokkojen |
| partitiivi | ruokkoa | ruokkoja |
| akkusatiivi | ruokko; ruokon |
ruokot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruokossa | ruokoissa |
| elatiivi | ruokosta | ruokoista |
| illatiivi | ruokkoon | ruokkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruokolla | ruokoilla |
| ablatiivi | ruokolta | ruokoilta |
| allatiivi | ruokolle | ruokoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruokkona | ruokkoina |
| translatiivi | ruokoksi | ruokoiksi |
| abessiivi | ruokotta | ruokoitta |
| instruktiivi | – | ruokoin |
| komitatiivi | – | ruokkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ruoko- | |
| vahva vartalo | ruokko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
germaaninen *rōkō; Samasta sanasta varhaisempi laina on sana ruoka.[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ruokko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.