ruodinta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruodinta (9-J)

  1. ruotiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈruo̯dint̪ɑ/
  • tavutus: ruo‧din‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruodinta ruodinnat
genetiivi ruodinnan ruodintojen
(ruodintain)
partitiivi ruodintaa ruodintoja
akkusatiivi ruodinta;
ruodinnan
ruodinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi ruodinnassa ruodinnoissa
elatiivi ruodinnasta ruodinnoista
illatiivi ruodintaan ruodintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruodinnalla ruodinnoilla
ablatiivi ruodinnalta ruodinnoilta
allatiivi ruodinnalle ruodinnoille
muut sijamuodot
essiivi ruodintana ruodintoina
translatiivi ruodinnaksi ruodinnoiksi
abessiivi ruodinnatta ruodinnoitta
instruktiivi ruodinnoin
komitatiivi ruodintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruodinna-
vahva vartalo ruodinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]