runkkaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
runkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä runkata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | runkkaava | runkkaavat |
| genetiivi | runkkaavan | runkkaavien (runkkaavain) |
| partitiivi | runkkaavaa | runkkaavia |
| akkusatiivi | runkkaava; runkkaavan | runkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | runkkaavassa | runkkaavissa |
| elatiivi | runkkaavasta | runkkaavista |
| illatiivi | runkkaavaan | runkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | runkkaavalla | runkkaavilla |
| ablatiivi | runkkaavalta | runkkaavilta |
| allatiivi | runkkaavalle | runkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | runkkaavana | runkkaavina |
| translatiivi | runkkaavaksi | runkkaaviksi |
| abessiivi | runkkaavatta | runkkaavitta |
| instruktiivi | – | runkkaavin |
| komitatiivi | – | runkkaavine |