rospuutto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rospuutto (1-C)[1]

  1. kelirikko

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrospuːt̪ːo/
  • tavutus: ros‧puut‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rospuutto rospuutot
genetiivi rospuuton rospuuttojen
partitiivi rospuuttoa rospuuttoja
akkusatiivi rospuutto;
rospuuton
rospuutot
sisäpaikallissijat
inessiivi rospuutossa rospuutoissa
elatiivi rospuutosta rospuutoista
illatiivi rospuuttoon rospuuttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rospuutolla rospuutoilla
ablatiivi rospuutolta rospuutoilta
allatiivi rospuutolle rospuutoille
muut sijamuodot
essiivi rospuuttona rospuuttoina
translatiivi rospuutoksi rospuutoiksi
abessiivi rospuutotta rospuutoitta
instruktiivi rospuutoin
komitatiivi rospuuttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rospuuto-
vahva vartalo rospuutto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

rospuuttoaika

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rospuutto Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Rospuutto. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C