roiskutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
roiskutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈroi̯skut̪us/
- tavutus: rois‧ku‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | roiskutus | roiskutukset |
genetiivi | roiskutuksen | roiskutusten roiskutuksien |
partitiivi | roiskutusta | roiskutuksia |
akkusatiivi | roiskutus; roiskutuksen |
roiskutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | roiskutuksessa | roiskutuksissa |
elatiivi | roiskutuksesta | roiskutuksista |
illatiivi | roiskutukseen | roiskutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | roiskutuksella | roiskutuksilla |
ablatiivi | roiskutukselta | roiskutuksilta |
allatiivi | roiskutukselle | roiskutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | roiskutuksena | roiskutuksina |
translatiivi | roiskutukseksi | roiskutuksiksi |
abessiivi | roiskutuksetta | roiskutuksitta |
instruktiivi | – | roiskutuksin |
komitatiivi | – | roiskutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | roiskutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
roiskutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä roiskuttaa (roiskut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. roiskuttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- roiskutus Kielitoimiston sanakirjassa