risahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

risahdus (39)

  1. risahtaminen
    oksan risahdus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrisɑhdus/
  • tavutus: ri‧sah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risahdus risahdukset
genetiivi risahduksen risahdusten
risahduksien
partitiivi risahdusta risahduksia
akkusatiivi risahdus;
risahduksen
risahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi risahduksessa risahduksissa
elatiivi risahduksesta risahduksista
illatiivi risahdukseen risahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi risahduksella risahduksilla
ablatiivi risahdukselta risahduksilta
allatiivi risahdukselle risahduksille
muut sijamuodot
essiivi risahduksena risahduksina
translatiivi risahdukseksi risahduksiksi
abessiivi risahduksetta risahduksitta
instruktiivi risahduksin
komitatiivi risahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo risahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
risahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä risahtaa (risahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]