rievä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rievä (10)

  1. (kansankielessä) paksu, tavallisesti ohrasta valmistettu hiivaleipä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrie̯ʋæ/
  • tavutus: rie‧vä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rievä rievät
genetiivi rievän rievien
(rieväin)
partitiivi rievää rieviä
akkusatiivi rievä;
rievän
rievät
sisäpaikallissijat
inessiivi rievässä rievissä
elatiivi rievästä rievistä
illatiivi rievään rieviin
ulkopaikallissijat
adessiivi rievällä rievillä
ablatiivi rievältä rieviltä
allatiivi rievälle rieville
muut sijamuodot
essiivi rievänä rievinä
translatiivi rieväksi rieviksi
abessiivi rievättä rievittä
instruktiivi rievin
komitatiivi rievine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rievä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rievä Kielitoimiston sanakirjassa