rieha

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rieha (9)

  1. riehakas tapahtuma
    laskiaisrieha

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrie̯hɑ/
  • tavutus: rie‧ha

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rieha riehat
genetiivi riehan riehojen
(riehain)
partitiivi riehaa riehoja
akkusatiivi rieha;
riehan
riehat
sisäpaikallissijat
inessiivi riehassa riehoissa
elatiivi riehasta riehoista
illatiivi riehaan riehoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riehalla riehoilla
ablatiivi riehalta riehoilta
allatiivi riehalle riehoille
muut sijamuodot
essiivi riehana riehoina
translatiivi riehaksi riehoiksi
abessiivi riehatta riehoitta
instruktiivi riehoin
komitatiivi riehoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rieha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

takaperojohdos sanasta riehaantua[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rieha Kielitoimiston sanakirjassa

Inarinsaame[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rieha

  1. reki

Viitteet[muokkaa]

  1. Brown, Anneli & Lepäsmaa, Anna-Liisa & Silfverberg, Leena: Miten sanoja johdetaan. Suomen kielen johto-oppia, s. 18. 2. korjattu painos (1. painos 1996). Helsinki: Finn Lectura, 2008. ISBN 978-951-792-346-0.