reunustaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
reunustaminen (38)
- teonnimi verbistä reunustaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | reunustaminen | reunustamiset |
| genetiivi | reunustamisen | reunustamisten reunustamisien |
| partitiivi | reunustamista | reunustamisia |
| akkusatiivi | reunustaminen; reunustamisen |
reunustamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reunustamisessa | reunustamisissa |
| elatiivi | reunustamisesta | reunustamisista |
| illatiivi | reunustamiseen | reunustamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reunustamisella | reunustamisilla |
| ablatiivi | reunustamiselta | reunustamisilta |
| allatiivi | reunustamiselle | reunustamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reunustamisena (reunustamisna) |
reunustamisina |
| translatiivi | reunustamiseksi | reunustamisiksi |
| abessiivi | reunustamisetta | reunustamisitta |
| instruktiivi | – | reunustamisin |
| komitatiivi | – | reunustamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | reunustamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
reunustamis- | |