renkuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
renkuttaminen (38)
- teonnimi verbistä renkuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | renkuttaminen | renkuttamiset |
| genetiivi | renkuttamisen | renkuttamisten renkuttamisien |
| partitiivi | renkuttamista | renkuttamisia |
| akkusatiivi | renkuttaminen; renkuttamisen |
renkuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | renkuttamisessa | renkuttamisissa |
| elatiivi | renkuttamisesta | renkuttamisista |
| illatiivi | renkuttamiseen | renkuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | renkuttamisella | renkuttamisilla |
| ablatiivi | renkuttamiselta | renkuttamisilta |
| allatiivi | renkuttamiselle | renkuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | renkuttamisena (renkuttamisna) |
renkuttamisina |
| translatiivi | renkuttamiseksi | renkuttamisiksi |
| abessiivi | renkuttamisetta | renkuttamisitta |
| instruktiivi | – | renkuttamisin |
| komitatiivi | – | renkuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | renkuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
renkuttamis- | |