rehvakkuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rehvakkuus (40)
- se, että on rehvakka
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrehʋɑkːuːs/
- tavutus: reh‧vak‧kuus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rehvakkuus | rehvakkuudet |
| genetiivi | rehvakkuuden | rehvakkuuksien |
| partitiivi | rehvakkuutta | rehvakkuuksia |
| akkusatiivi | rehvakkuus; rehvakkuuden |
rehvakkuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rehvakkuudessa | rehvakkuuksissa |
| elatiivi | rehvakkuudesta | rehvakkuuksista |
| illatiivi | rehvakkuuteen | rehvakkuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rehvakkuudella | rehvakkuuksilla |
| ablatiivi | rehvakkuudelta | rehvakkuuksilta |
| allatiivi | rehvakkuudelle | rehvakkuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rehvakkuutena | rehvakkuuksina |
| translatiivi | rehvakkuudeksi | rehvakkuuksiksi |
| abessiivi | rehvakkuudetta | rehvakkuuksitta |
| instruktiivi | – | rehvakkuuksin |
| komitatiivi | – | rehvakkuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rehvakkuude- | |
| vahva vartalo | rehvakkuute- | |
| konsonantti- vartalo |
rehvakkuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan rehvakka vartalosta rehvakk- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on rehvakka
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rehvakkuus Kielitoimiston sanakirjassa