raukeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raukeus (40)[1]

  1. se, että on raukea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑu̯keus/ tai /ˈrɑu̯keu̯s/
  • tavutus: rau‧ke‧us / rau‧keus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raukeus raukeudet
genetiivi raukeuden raukeuksien
partitiivi raukeutta raukeuksia
akkusatiivi raukeus;
raukeuden
raukeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi raukeudessa raukeuksissa
elatiivi raukeudesta raukeuksista
illatiivi raukeuteen raukeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi raukeudella raukeuksilla
ablatiivi raukeudelta raukeuksilta
allatiivi raukeudelle raukeuksille
muut sijamuodot
essiivi raukeutena raukeuksina
translatiivi raukeudeksi raukeuksiksi
abessiivi raukeudetta raukeuksitta
instruktiivi raukeuksin
komitatiivi raukeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo raukeude-
vahva vartalo raukeute-
konsonantti-
vartalo
raukeut-

Etymologia[muokkaa]

sanan raukea vartalosta rauke- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • raukeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40