raivostuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
raivostuminen (38)
- teonnimi verbistä raivostua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raivostuminen | raivostumiset |
| genetiivi | raivostumisen | raivostumisten raivostumisien |
| partitiivi | raivostumista | raivostumisia |
| akkusatiivi | raivostuminen; raivostumisen |
raivostumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raivostumisessa | raivostumisissa |
| elatiivi | raivostumisesta | raivostumisista |
| illatiivi | raivostumiseen | raivostumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raivostumisella | raivostumisilla |
| ablatiivi | raivostumiselta | raivostumisilta |
| allatiivi | raivostumiselle | raivostumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raivostumisena (raivostumisna) |
raivostumisina |
| translatiivi | raivostumiseksi | raivostumisiksi |
| abessiivi | raivostumisetta | raivostumisitta |
| instruktiivi | – | raivostumisin |
| komitatiivi | – | raivostumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raivostumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
raivostumis- | |