raivari

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raivari (6)[1]

  1. (puhekieltä) raivonpuuska, raivokohtaus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑi̯ʋɑri/
  • tavutus: rai‧va‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raivari raivarit
genetiivi raivarin raivarien
raivareiden
raivareitten
partitiivi raivaria raivareita
raivareja
akkusatiivi raivari;
raivarin
raivarit
sisäpaikallissijat
inessiivi raivarissa raivareissa
elatiivi raivarista raivareista
illatiivi raivariin raivareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raivarilla raivareilla
ablatiivi raivarilta raivareilta
allatiivi raivarille raivareille
muut sijamuodot
essiivi raivarina raivareina
translatiivi raivariksi raivareiksi
abessiivi raivaritta raivareitta
instruktiivi raivarein
komitatiivi raivareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raivari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • raivari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6