rahake

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Rahake Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Rahake

Substantiivi[muokkaa]

rahake (48-A)

  1. automaateissa tms. rahan sijaan maksuvälineenä käytettävä kolikkomainen kappale; poletti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑhɑkeˣ/
  • tavutus: ra‧ha‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rahake rahakkeet
genetiivi rahakkeen rahakkeiden
rahakkeitten
partitiivi rahaketta rahakkeita
akkusatiivi rahake;
rahakkeen
rahakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi rahakkeessa rahakkeissa
elatiivi rahakkeesta rahakkeista
illatiivi rahakkeeseen rahakkeisiin
rahakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rahakkeella rahakkeilla
ablatiivi rahakkeelta rahakkeilta
allatiivi rahakkeelle rahakkeille
muut sijamuodot
essiivi rahakkeena rahakkeina
translatiivi rahakkeeksi rahakkeiksi
abessiivi rahakkeetta rahakkeitta
instruktiivi rahakkein
komitatiivi rahakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rahakkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rahaket-

Etymologia[muokkaa]

  • raha + -ke; Käytössä 1800-luvun puolivälistä. Silloin merkityksessä ’apuraha’.[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rahake Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.