raaputus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raaputus (39)

  1. raaputtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑːput̪us/
  • tavutus: raa‧pu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raaputus raaputukset
genetiivi raaputuksen raaputusten
raaputuksien
partitiivi raaputusta raaputuksia
akkusatiivi raaputus;
raaputuksen
raaputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi raaputuksessa raaputuksissa
elatiivi raaputuksesta raaputuksista
illatiivi raaputukseen raaputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi raaputuksella raaputuksilla
ablatiivi raaputukselta raaputuksilta
allatiivi raaputukselle raaputuksille
muut sijamuodot
essiivi raaputuksena raaputuksina
translatiivi raaputukseksi raaputuksiksi
abessiivi raaputuksetta raaputuksitta
instruktiivi raaputuksin
komitatiivi raaputuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raaputukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
raaputus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä raaputtaa (raaput- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

raaputusarpa

Aiheesta muualla[muokkaa]