raapiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
raapiminen (38)
- se, että raavitaan
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raapiminen | raapimiset |
| genetiivi | raapimisen | raapimisten raapimisien |
| partitiivi | raapimista | raapimisia |
| akkusatiivi | raapiminen; raapimisen |
raapimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raapimisessa | raapimisissa |
| elatiivi | raapimisesta | raapimisista |
| illatiivi | raapimiseen | raapimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raapimisella | raapimisilla |
| ablatiivi | raapimiselta | raapimisilta |
| allatiivi | raapimiselle | raapimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raapimisena (raapimisna) |
raapimisina |
| translatiivi | raapimiseksi | raapimisiksi |
| abessiivi | raapimisetta | raapimisitta |
| instruktiivi | – | raapimisin |
| komitatiivi | – | raapimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raapimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
raapimis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä raapia