räyhääjä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

räyhääjä (10)

  1. henkilö, joka räyhää

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈræy̯hæːjæ/
  • tavutus: räy‧hää‧jä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räyhääjä räyhääjät
genetiivi räyhääjän räyhääjien
(räyhääjäin)
partitiivi räyhääjää räyhääjiä
akkusatiivi räyhääjä;
räyhääjän
räyhääjät
sisäpaikallissijat
inessiivi räyhääjässä räyhääjissä
elatiivi räyhääjästä räyhääjistä
illatiivi räyhääjään räyhääjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi räyhääjällä räyhääjillä
ablatiivi räyhääjältä räyhääjiltä
allatiivi räyhääjälle räyhääjille
muut sijamuodot
essiivi räyhääjänä räyhääjinä
translatiivi räyhääjäksi räyhääjiksi
abessiivi räyhääjättä räyhääjittä
instruktiivi räyhääjin
komitatiivi räyhääjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo räyhääjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]