räpyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
räpyttäminen (38)
- teonnimi verbistä räpyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | räpyttäminen | räpyttämiset |
| genetiivi | räpyttämisen | räpyttämisten räpyttämisien |
| partitiivi | räpyttämistä | räpyttämisiä |
| akkusatiivi | räpyttäminen; räpyttämisen |
räpyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | räpyttämisessä | räpyttämisissä |
| elatiivi | räpyttämisestä | räpyttämisistä |
| illatiivi | räpyttämiseen | räpyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | räpyttämisellä | räpyttämisillä |
| ablatiivi | räpyttämiseltä | räpyttämisiltä |
| allatiivi | räpyttämiselle | räpyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | räpyttämisenä (räpyttämisnä) |
räpyttämisinä |
| translatiivi | räpyttämiseksi | räpyttämisiksi |
| abessiivi | räpyttämisettä | räpyttämisittä |
| instruktiivi | – | räpyttämisin |
| komitatiivi | – | räpyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | räpyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
räpyttämis- | |