räiskintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

räiskintä (9-J)

  1. räiskiminen
  2. räiskintäpeli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈræi̯skint̪æ/
  • tavutus: räis‧kin‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räiskintä räiskinnät
genetiivi räiskinnän räiskintöjen
(räiskintäin)
partitiivi räiskintää räiskintöjä
akkusatiivi räiskintä;
räiskinnän
räiskinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi räiskinnässä räiskinnöissä
elatiivi räiskinnästä räiskinnöistä
illatiivi räiskintään räiskintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi räiskinnällä räiskinnöillä
ablatiivi räiskinnältä räiskinnöiltä
allatiivi räiskinnälle räiskinnöille
muut sijamuodot
essiivi räiskintänä räiskintöinä
translatiivi räiskinnäksi räiskinnöiksi
abessiivi räiskinnättä räiskinnöittä
instruktiivi räiskinnöin
komitatiivi räiskintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo räiskinnä-
vahva vartalo räiskintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]