pyyhkijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pyyhkijä (12)
- pyyhkimiseen tarkoitettu esine tai laite
- henkilö joka pyyhkii
- (yl. monikossa) auton tuulilasin puhdistamiseen tarkoitettu laite, joka pyyhkii tuulilasia kumisilla sulilla
- pyyhkijän sulkien vaihtaminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyyhkijä | pyyhkijät |
| genetiivi | pyyhkijän | pyyhkijöiden pyyhkijöitten (pyyhkijäin) |
| partitiivi | pyyhkijää | pyyhkijöitä |
| akkusatiivi | pyyhkijä; pyyhkijän |
pyyhkijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyyhkijässä | pyyhkijöissä |
| elatiivi | pyyhkijästä | pyyhkijöistä |
| illatiivi | pyyhkijään | pyyhkijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyyhkijällä | pyyhkijöillä |
| ablatiivi | pyyhkijältä | pyyhkijöiltä |
| allatiivi | pyyhkijälle | pyyhkijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyyhkijänä | pyyhkijöinä |
| translatiivi | pyyhkijäksi | pyyhkijöiksi |
| abessiivi | pyyhkijättä | pyyhkijöittä |
| instruktiivi | – | pyyhkijöin |
| komitatiivi | – | pyyhkijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pyyhkijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta pyyhkiä (vahva vartalo pyyhki- + -jä)