pylläyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pylläyttäminen (38)
- teonnimi verbistä pylläyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pylläyttäminen | pylläyttämiset |
| genetiivi | pylläyttämisen | pylläyttämisten pylläyttämisien |
| partitiivi | pylläyttämistä | pylläyttämisiä |
| akkusatiivi | pylläyttäminen; pylläyttämisen |
pylläyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pylläyttämisessä | pylläyttämisissä |
| elatiivi | pylläyttämisestä | pylläyttämisistä |
| illatiivi | pylläyttämiseen | pylläyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pylläyttämisellä | pylläyttämisillä |
| ablatiivi | pylläyttämiseltä | pylläyttämisiltä |
| allatiivi | pylläyttämiselle | pylläyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pylläyttämisenä (pylläyttämisnä) |
pylläyttämisinä |
| translatiivi | pylläyttämiseksi | pylläyttämisiksi |
| abessiivi | pylläyttämisettä | pylläyttämisittä |
| instruktiivi | – | pylläyttämisin |
| komitatiivi | – | pylläyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pylläyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pylläyttämis- | |