puuttunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
puuttunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä puuttua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puuttunut | puuttuneet |
| genetiivi | puuttuneen | puuttuneiden puuttuneitten |
| partitiivi | puuttunutta | puuttuneita |
| akkusatiivi | puuttunut; puuttuneen | puuttuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puuttuneessa | puuttuneissa |
| elatiivi | puuttuneesta | puuttuneista |
| illatiivi | puuttuneeseen | puuttuneisiin puuttuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puuttuneella | puuttuneilla |
| ablatiivi | puuttuneelta | puuttuneilta |
| allatiivi | puuttuneelle | puuttuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puuttuneena | puuttuneina |
| translatiivi | puuttuneeksi | puuttuneiksi |
| abessiivi | puuttuneetta | puuttuneitta |
| instruktiivi | – | puuttunein |
| komitatiivi | – | puuttuneine |