putka

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

putka (10)[1]

  1. lyhytaikaista henkilön talteenottoa varten tarkoitettu, usein poliisiasemalla sijaitseva säilö
  2. (puhekieltä) kioski
    Meni putkalle särpimään pilsneriä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi putka putkat
genetiivi putkan putkien
(putkain)
partitiivi putkaa putkia
akkusatiivi putka; putkan putkat
Sisäpaikallissijat
inessiivi putkassa putkissa
elatiivi putkasta putkista
illatiivi putkaan putkiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi putkalla putkilla
ablatiivi putkalta putkilta
allatiivi putkalle putkille
Muut
essiivi putkana putkina
translatiivi putkaksi putkiksi
abessiivi putkatta putkitta
instruktiivi putkin
komitatiivi putkine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kusiputka, putkakuolema, putkarangaistus ruokaputka, työkaluputka

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10