puntaroiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
puntaroiminen (38)
- teonnimi verbistä puntaroida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puntaroiminen | puntaroimiset |
| genetiivi | puntaroimisen | puntaroimisten puntaroimisien |
| partitiivi | puntaroimista | puntaroimisia |
| akkusatiivi | puntaroiminen; puntaroimisen |
puntaroimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puntaroimisessa | puntaroimisissa |
| elatiivi | puntaroimisesta | puntaroimisista |
| illatiivi | puntaroimiseen | puntaroimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puntaroimisella | puntaroimisilla |
| ablatiivi | puntaroimiselta | puntaroimisilta |
| allatiivi | puntaroimiselle | puntaroimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puntaroimisena (puntaroimisna) |
puntaroimisina |
| translatiivi | puntaroimiseksi | puntaroimisiksi |
| abessiivi | puntaroimisetta | puntaroimisitta |
| instruktiivi | – | puntaroimisin |
| komitatiivi | – | puntaroimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puntaroimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puntaroimis- | |