puikula
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
puikula (12)
- jokin pitkänomainen, soikea esine
- puikulaperuna
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puikula | puikulat |
| genetiivi | puikulan | puikuloiden puikuloitten (puikulain) |
| partitiivi | puikulaa | puikuloita |
| akkusatiivi | puikula; puikulan |
puikulat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puikulassa | puikuloissa |
| elatiivi | puikulasta | puikuloista |
| illatiivi | puikulaan | puikuloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puikulalla | puikuloilla |
| ablatiivi | puikulalta | puikuloilta |
| allatiivi | puikulalle | puikuloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puikulana | puikuloina |
| translatiivi | puikulaksi | puikuloiksi |
| abessiivi | puikulatta | puikuloitta |
| instruktiivi | – | puikuloin |
| komitatiivi | – | puikuloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puikula- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |