puheleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
puheleminen (38)
- teonnimi verbistä puhella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puheleminen | puhelemiset |
| genetiivi | puhelemisen | puhelemisten puhelemisien |
| partitiivi | puhelemista | puhelemisia |
| akkusatiivi | puheleminen; puhelemisen |
puhelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhelemisessa | puhelemisissa |
| elatiivi | puhelemisesta | puhelemisista |
| illatiivi | puhelemiseen | puhelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhelemisella | puhelemisilla |
| ablatiivi | puhelemiselta | puhelemisilta |
| allatiivi | puhelemiselle | puhelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhelemisena (puhelemisna) |
puhelemisina |
| translatiivi | puhelemiseksi | puhelemisiksi |
| abessiivi | puhelemisetta | puhelemisitta |
| instruktiivi | – | puhelemisin |
| komitatiivi | – | puhelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puhelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puhelemis- | |