puhelematon
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
puhelematon
- (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä puhella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhelematon | puhelemattomat |
| genetiivi | puhelemattoman | puhelemattomien (puhelematonten) |
| partitiivi | puhelematonta | puhelemattomia |
| akkusatiivi | puhelematon; puhelemattoman |
puhelemattomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhelemattomassa | puhelemattomissa |
| elatiivi | puhelemattomasta | puhelemattomista |
| illatiivi | puhelemattomaan | puhelemattomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhelemattomalla | puhelemattomilla |
| ablatiivi | puhelemattomalta | puhelemattomilta |
| allatiivi | puhelemattomalle | puhelemattomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhelemattomana (puhelematonna) |
puhelemattomina |
| translatiivi | puhelemattomaksi | puhelemattomiksi |
| abessiivi | puhelemattomatta | puhelemattomitta |
| instruktiivi | – | puhelemattomin |
| komitatiivi | – | puhelemattomine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |