provosoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
provosoiminen (38)
- teonnimi verbistä provosoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | provosoiminen | provosoimiset |
| genetiivi | provosoimisen | provosoimisten provosoimisien |
| partitiivi | provosoimista | provosoimisia |
| akkusatiivi | provosoiminen; provosoimisen |
provosoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | provosoimisessa | provosoimisissa |
| elatiivi | provosoimisesta | provosoimisista |
| illatiivi | provosoimiseen | provosoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | provosoimisella | provosoimisilla |
| ablatiivi | provosoimiselta | provosoimisilta |
| allatiivi | provosoimiselle | provosoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | provosoimisena (provosoimisna) |
provosoimisina |
| translatiivi | provosoimiseksi | provosoimisiksi |
| abessiivi | provosoimisetta | provosoimisitta |
| instruktiivi | – | provosoimisin |
| komitatiivi | – | provosoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | provosoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
provosoimis- | |