prokuraattori
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- Rooman valtakunnassa kuraattorin valtuuksin mutta ilman virallista virkaa toimiva henkilö
- oikeuskansleria vastannut virkamies suuriruhtinaskunnan aikana
- kommunistisissa maissa virka, jossa yhdistyvät rikostutkijan ja syyttäjän tehtävät
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈprokuˌrɑːt̪ːori/
- tavutus: pro‧ku‧raat‧to‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | prokuraattori | prokuraattorit |
| genetiivi | prokuraattorin | prokuraattorien prokuraattoreiden prokuraattoreitten |
| partitiivi | prokuraattoria | prokuraattoreita prokuraattoreja |
| akkusatiivi | prokuraattori; prokuraattorin |
prokuraattorit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | prokuraattorissa | prokuraattoreissa |
| elatiivi | prokuraattorista | prokuraattoreista |
| illatiivi | prokuraattoriin | prokuraattoreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | prokuraattorilla | prokuraattoreilla |
| ablatiivi | prokuraattorilta | prokuraattoreilta |
| allatiivi | prokuraattorille | prokuraattoreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | prokuraattorina | prokuraattoreina |
| translatiivi | prokuraattoriksi | prokuraattoreiksi |
| abessiivi | prokuraattoritta | prokuraattoreitta |
| instruktiivi | – | prokuraattorein |
| komitatiivi | – | prokuraattoreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | prokuraattori- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- prokuraattori Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6