ponnekkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ponnekkuus (40)

  1. se, että on ponnekas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈponːekːuːs/
  • tavutus: pon‧nek‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ponnekkuus ponnekkuudet
genetiivi ponnekkuuden ponnekkuuksien
partitiivi ponnekkuutta ponnekkuuksia
akkusatiivi ponnekkuus;
ponnekkuuden
ponnekkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ponnekkuudessa ponnekkuuksissa
elatiivi ponnekkuudesta ponnekkuuksista
illatiivi ponnekkuuteen ponnekkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ponnekkuudella ponnekkuuksilla
ablatiivi ponnekkuudelta ponnekkuuksilta
allatiivi ponnekkuudelle ponnekkuuksille
muut sijamuodot
essiivi ponnekkuutena ponnekkuuksina
translatiivi ponnekkuudeksi ponnekkuuksiksi
abessiivi ponnekkuudetta ponnekkuuksitta
instruktiivi ponnekkuuksin
komitatiivi ponnekkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ponnekkuude-
vahva vartalo ponnekkuute-
konsonantti-
vartalo
ponnekkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan ponnekas vartalosta ponnekk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]