poikuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

poikuus (40)

  1. poikana oleminen
  2. seksuaalinen kokemattomuus (miehestä)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpoi̯kuːs/
  • tavutus: poi‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poikuus poikuudet
genetiivi poikuuden poikuuksien
partitiivi poikuutta poikuuksia
akkusatiivi poikuus;
poikuuden
poikuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi poikuudessa poikuuksissa
elatiivi poikuudesta poikuuksista
illatiivi poikuuteen poikuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi poikuudella poikuuksilla
ablatiivi poikuudelta poikuuksilta
allatiivi poikuudelle poikuuksille
muut sijamuodot
essiivi poikuutena poikuuksina
translatiivi poikuudeksi poikuuksiksi
abessiivi poikuudetta poikuuksitta
instruktiivi poikuuksin
komitatiivi poikuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo poikuude-
vahva vartalo poikuute-
konsonantti-
vartalo
poikuut-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

poikuusaika

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • poikuus Kielitoimiston sanakirjassa