pohatta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pohatta (14-C)

  1. hyvin rikas henkilö; upporikas henkilö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpohɑt̪ːɑ/
  • tavutus: po‧hat‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pohatta pohatat
genetiivi pohatan pohatoiden
pohatoitten
pohattojen
(pohattain)
partitiivi pohattaa pohatoita
pohattoja
akkusatiivi pohatta;
pohatan
pohatat
sisäpaikallissijat
inessiivi pohatassa pohatoissa
elatiivi pohatasta pohatoista
illatiivi pohattaan pohattoihin
pohatoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pohatalla pohatoilla
ablatiivi pohatalta pohatoilta
allatiivi pohatalle pohatoille
muut sijamuodot
essiivi pohattana pohattoina
pohatoina
translatiivi pohataksi pohatoiksi
abessiivi pohatatta pohatoitta
instruktiivi pohatoin
komitatiivi pohatoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pohata-
vahva vartalo pohatta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

venäjän kielestä бога́ч ‎(bogátš) 'rikas mies' < vanha itäslaavi богатъ ‎(bogatŭ) 'rikas' < slaavilainen kantakieli *bogatъ 'rikas'

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

öljypohatta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pohatta Kielitoimiston sanakirjassa