pirstoutuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pirstoutuminen (38)
- teonnimi verbistä pirstoutua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pirstoutuminen | pirstoutumiset |
| genetiivi | pirstoutumisen | pirstoutumisten pirstoutumisien |
| partitiivi | pirstoutumista | pirstoutumisia |
| akkusatiivi | pirstoutuminen; pirstoutumisen |
pirstoutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pirstoutumisessa | pirstoutumisissa |
| elatiivi | pirstoutumisesta | pirstoutumisista |
| illatiivi | pirstoutumiseen | pirstoutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pirstoutumisella | pirstoutumisilla |
| ablatiivi | pirstoutumiselta | pirstoutumisilta |
| allatiivi | pirstoutumiselle | pirstoutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pirstoutumisena (pirstoutumisna) |
pirstoutumisina |
| translatiivi | pirstoutumiseksi | pirstoutumisiksi |
| abessiivi | pirstoutumisetta | pirstoutumisitta |
| instruktiivi | – | pirstoutumisin |
| komitatiivi | – | pirstoutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pirstoutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pirstoutumis- | |