[muokkaa] Substantiivi
piippu (1-B) (monikko piiput)
- väline, jolla voi käyttää tupakkaa, huumeita tai muita päihteitä polttamalla, jotta kemikaalit imeytyisivät hengityskanavasta
- rakennelma jonka kautta savu poistuu
- tuliaseen osa jonka kautta luoti ammutaan
[muokkaa] Liittyvät sanat
|
haulipiippu, kaksipiippuinen, kiväärinpiippu, merenvahapiippu, monipiippuinen, oopiumipiippu, piippuhylly, -piippuinen, piippuköynnös, piippumies, piippunysä, piipputupakka, piipunkoppa, piipunnysä, piipunperät, piipunperskat, piipunpesä, piipunpolttaja, piipunpuhdistin, piipunrassi, piipunvarsi, pyssynpiippu, rauhanpiippu, savupiippu, savupiippukaulus, savupiipputeollisuus, tiilipiippu, tykinpiippu, vesipiippu, yksipiippuinen
|
