perusteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
perusteleminen (38)
- teonnimi verbistä perustella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | perusteleminen | perustelemiset |
| genetiivi | perustelemisen | perustelemisten perustelemisien |
| partitiivi | perustelemista | perustelemisia |
| akkusatiivi | perusteleminen; perustelemisen |
perustelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | perustelemisessa | perustelemisissa |
| elatiivi | perustelemisesta | perustelemisista |
| illatiivi | perustelemiseen | perustelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | perustelemisella | perustelemisilla |
| ablatiivi | perustelemiselta | perustelemisilta |
| allatiivi | perustelemiselle | perustelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | perustelemisena (perustelemisna) |
perustelemisina |
| translatiivi | perustelemiseksi | perustelemisiksi |
| abessiivi | perustelemisetta | perustelemisitta |
| instruktiivi | – | perustelemisin |
| komitatiivi | – | perustelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | perustelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
perustelemis- | |