penkki

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Penkki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Puiston penkki

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

penkki (5-A)[1]

  1. pehmustamaton ja usein selkänojaton monipaikkainen istuin
    Vanhoissa pirteissä oli kiinteitä penkkejä seinustalla ja irtopenkkejä tai raheja pirtin pöydän ympärillä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi penkki penkit
genetiivi penkin penkkien
(penkkein)
partitiivi penkkiä penkkejä
akkusatiivi penkki; penkin penkit
Sisäpaikallissijat
inessiivi penkissä penkeissä
elatiivi penkistä penkeistä
illatiivi penkkiin penkkeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi penkillä penkeillä
ablatiivi penkiltä penkeiltä
allatiivi penkille penkeille
Muut
essiivi penkkinä penkkeinä
translatiivi penkiksi penkeiksi
abessiivi penkittä penkeittä
instruktiivi penkein
komitatiivi penkkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A