penkkaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
penkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä penkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | penkkaava | penkkaavat |
| genetiivi | penkkaavan | penkkaavien (penkkaavain) |
| partitiivi | penkkaavaa | penkkaavia |
| akkusatiivi | penkkaava; penkkaavan |
penkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | penkkaavassa | penkkaavissa |
| elatiivi | penkkaavasta | penkkaavista |
| illatiivi | penkkaavaan | penkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | penkkaavalla | penkkaavilla |
| ablatiivi | penkkaavalta | penkkaavilta |
| allatiivi | penkkaavalle | penkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | penkkaavana | penkkaavina |
| translatiivi | penkkaavaksi | penkkaaviksi |
| abessiivi | penkkaavatta | penkkaavitta |
| instruktiivi | – | penkkaavin |
| komitatiivi | – | penkkaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |