penkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
penkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä penkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | penkkaaminen | penkkaamiset |
| genetiivi | penkkaamisen | penkkaamisten penkkaamisien |
| partitiivi | penkkaamista | penkkaamisia |
| akkusatiivi | penkkaaminen; penkkaamisen |
penkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | penkkaamisessa | penkkaamisissa |
| elatiivi | penkkaamisesta | penkkaamisista |
| illatiivi | penkkaamiseen | penkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | penkkaamisella | penkkaamisilla |
| ablatiivi | penkkaamiselta | penkkaamisilta |
| allatiivi | penkkaamiselle | penkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | penkkaamisena (penkkaamisna) |
penkkaamisina |
| translatiivi | penkkaamiseksi | penkkaamisiksi |
| abessiivi | penkkaamisetta | penkkaamisitta |
| instruktiivi | – | penkkaamisin |
| komitatiivi | – | penkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | penkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
penkkaamis- | |