patentti

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Patentti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

patentti (5-C)[1]

  1. (oikeustiede) Valtion viranomaisen tai kansainvälisen patenttiviraston keksijälle tai keksijän oikeudenhaltijalle myöntämä määräaikainen yksinoikeus hyödyntää teollisesti käyttökelpoista ja aiemmista ratkaisuista riittävästi poikkeavaa uutta keksintöä ammatillisesti tietyn valtion alueella. Patenttioikeus on vastine siitä, että hakija kuvaa keksinnön patenttihakemuksessa niin yksityiskohtaisesti, että alan ammattimies pystyy sitä käyttämään. Patentoitua keksintöä saa siis käyttää vapaasti yksityiseen tarkoitukseen, patenttiajan päätyttyä ja/tai patentin myöntäneen valtion ulkopuolella.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi patentti patentit
genetiivi patentin patenttien
(patenttein)
partitiivi patenttia patentteja
akkusatiivi patentti; patentin patentit
Sisäpaikallissijat
inessiivi patentissa patenteissa
elatiivi patentista patenteista
illatiivi patenttiin patentteihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi patentilla patenteilla
ablatiivi patentilta patenteilta
allatiivi patentille patenteille
Muut
essiivi patenttina patentteina
translatiivi patentiksi patenteiksi
abessiivi patentitta patenteitta
instruktiivi patentein
komitatiivi patentteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C