parkittu
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
parkittu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä parkita
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | parkittu | parkitut |
| genetiivi | parkitun | parkittujen |
| partitiivi | parkittua | parkittuja |
| akkusatiivi | parkittu; parkitun |
parkitut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | parkitussa | parkituissa |
| elatiivi | parkitusta | parkituista |
| illatiivi | parkittuun | parkittuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | parkitulla | parkituilla |
| ablatiivi | parkitulta | parkituilta |
| allatiivi | parkitulle | parkituille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | parkittuna | parkittuina |
| translatiivi | parkituksi | parkituiksi |
| abessiivi | parkitutta | parkituitta |
| instruktiivi | – | parkituin |
| komitatiivi | – | parkittuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |