palkollinen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
palkollinen (38)
- (historia) vuosipalvelija, pestattu työntekijä, piika tai renki
- Jos isäntä ylössanoi palkollisen (eli ei jatkanut työsopimusta), tälle tuli antaa heti päästökirja.
- isäntäväki ja palkolliset
- (vanhahtava) palkansaaja, palkkalainen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpɑlkolˌlinen/
- tavutus: pal‧kol‧li‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | palkollinen | palkolliset |
| genetiivi | palkollisen | palkollisten palkollisien |
| partitiivi | palkollista | palkollisia |
| akkusatiivi | palkollinen; palkollisen |
palkolliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | palkollisessa | palkollisissa |
| elatiivi | palkollisesta | palkollisista |
| illatiivi | palkolliseen | palkollisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | palkollisella | palkollisilla |
| ablatiivi | palkolliselta | palkollisilta |
| allatiivi | palkolliselle | palkollisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | palkollisena (palkollisna) |
palkollisina |
| translatiivi | palkolliseksi | palkollisiksi |
| abessiivi | palkollisetta | palkollisitta |
| instruktiivi | – | palkollisin |
| komitatiivi | – | palkollisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | palkollise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
palkollis- | |