paljastuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
paljastuminen (38)
- teonnimi verbistä paljastua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paljastuminen | paljastumiset |
| genetiivi | paljastumisen | paljastumisten paljastumisien |
| partitiivi | paljastumista | paljastumisia |
| akkusatiivi | paljastuminen; paljastumisen |
paljastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paljastumisessa | paljastumisissa |
| elatiivi | paljastumisesta | paljastumisista |
| illatiivi | paljastumiseen | paljastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paljastumisella | paljastumisilla |
| ablatiivi | paljastumiselta | paljastumisilta |
| allatiivi | paljastumiselle | paljastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paljastumisena (paljastumisna) |
paljastumisina |
| translatiivi | paljastumiseksi | paljastumisiksi |
| abessiivi | paljastumisetta | paljastumisitta |
| instruktiivi | – | paljastumisin |
| komitatiivi | – | paljastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paljastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
paljastumis- | |