paikkailu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
paikkailu (2)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpɑi̯kːɑi̯lu/
- tavutus: paik‧kai‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | paikkailu | paikkailut |
genetiivi | paikkailun | paikkailujen paikkailuiden paikkailuitten |
partitiivi | paikkailua | paikkailuita paikkailuja |
akkusatiivi | paikkailu; paikkailun |
paikkailut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | paikkailussa | paikkailuissa |
elatiivi | paikkailusta | paikkailuista |
illatiivi | paikkailuun | paikkailuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | paikkailulla | paikkailuilla |
ablatiivi | paikkailulta | paikkailuilta |
allatiivi | paikkailulle | paikkailuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | paikkailuna | paikkailuina |
translatiivi | paikkailuksi | paikkailuiksi |
abessiivi | paikkailutta | paikkailuitta |
instruktiivi | – | paikkailuin |
komitatiivi | – | paikkailuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | paikkailu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. paikkaileminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- paikkailu Kielitoimiston sanakirjassa