paikkailu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paikkailu (2)

  1. paikkaileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑi̯kːɑi̯lu/
  • tavutus: paik‧kai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paikkailu paikkailut
genetiivi paikkailun paikkailujen
paikkailuiden
paikkailuitten
partitiivi paikkailua paikkailuita
paikkailuja
akkusatiivi paikkailu;
paikkailun
paikkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi paikkailussa paikkailuissa
elatiivi paikkailusta paikkailuista
illatiivi paikkailuun paikkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paikkailulla paikkailuilla
ablatiivi paikkailulta paikkailuilta
allatiivi paikkailulle paikkailuille
muut sijamuodot
essiivi paikkailuna paikkailuina
translatiivi paikkailuksi paikkailuiksi
abessiivi paikkailutta paikkailuitta
instruktiivi paikkailuin
komitatiivi paikkailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paikkailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]